Mystinen KK-tarra pääsi tänään ensi kertaa tositoimiin, kun sain esitellä sen yliopistoliikunnan superpirteälle pump-ohjaajalle.
Pump (muinaiskreikaksi pumpati) sanana on peräisin antiikin Kreikasta. Luontevimmaksi suomennokseksi sille useammiten annetaan termi hetki ennen kuolemaa. Vaikka käsitteen syntyhistoriasta liikkuu monenlaisia tarinoita, useimmat akateemisesti relevantit lähteet antavat sille suhteellisen yksimielisen selityksen: näiden mukaan pumpati oli alun perin se joistakin sekunneista joihinkin minuutteihin kestävä ajanjakso, jonka gladiaattori tiesi viimeisekseen tässä elämässä tuijottaessaan leijonaa silmiin kuolemankehässä.
Nykysuomessa Pump - Bodylla tai ilman - on siis ryhmäliikuntatunti, joka on, öh, vähän niin kuin airopiggiä levytankopainoilla höystettynä.
Minulla on jonkinmoinen hämärä (Body)Pump-menneisyys, joten aavistuksen tiesin, mitä odottaa. Tunnin alussa ohjaaja kuitenkin yllättäen kysyi, oliko salissa sellaisia, jotka ovat ihan ensimmäisellä Pump-tunnillaan. Hämmennyin ja suoritin päässäni pikaisia laskutoimituksia "Ööööh. Siis BodyPumpissahan olen käynyt. Mutta en pelkässä Pumpissa. Toisaalta hän varmasti vain katsoo minua säälivästi, jos tämänrunkoisena väitän, etten suinkaan ole ensimmäistä kertaa. Ja sitten hän tunnin edetessä ajattelee, että huonostipa osaa, jos on ennenkin ollut tämmöisissä touhuissa. Sitä paitsi viimeisimmästä BodyPump-kerrastanikin on varmasti jo kuutisen vuotta aikaa. Ja en kuitenkaan yliopistoliikunnalla ole koskaan ollut..." Kesken ajatusteni poukkoilun olin kuitenkin jo kaiken varalta nostanut käteni puoliväliin viittauksen merkiksi, johon ohjaaja hymyillen nyökkäsi "No niin minä vähän arvelinkin" -ilme naamallaan. Koko tunnin tämä pirteänreipas ohjaajamme pitikin minusta hyvää huolta ja kovasti kannusti nähdessään pumpatini olevan jo aivan nurkan takana odottelemassa.
Luulen nimittäin, että ohjaaja tosiaan pelkäsi minun heittävän henkeni niille sijoilleen. Minulla oli oikeasti todella mukava ja tehokas treeni, sain riehuttua oman mittapuuni mukaan oikeinkin kiitettävästi ja tunnin jälkeen oli todella tyytyväisen väsynyt olo. Mutta kun on varustettu näinkin luontevan hehkeällä, lähes koko naaman levyisellä, jotakuinkin itsekseen syttyvällä hymyllä (kts. aikaisempien postausten omakuvat), sellainen tietynlainen into ja hyvä olo ei oikein pääse välttämättä välittymään ohjaajalle asti. Jos kokisin säteilevältä näyttämisen olevan minulle luontaista, harrastaisin kilpatanssia. Mutta koska en koe, ja toisaalta mentaliteettinikin hyvin sointuu kasvojeni ilmeeseen ('Tänne mitään nauttimaan ole tultu. Raivon kautta, Virpiseni, raivon kautta!'), koen edelleenkin Pumpin olevan minulle erittäin soveltuvaa reeniä, ja ensi viikolla kuulkaas uudestaan! (Seurakin on tervetullutta, vinkvink, arvon opiskelijakamraatit!)
Kuvatodisteita minulla ei tällä kertaa ole esittää, koska olin niiiiin sairaan nopee, että kamera ei kertakaikkiaan ehtinyt tarkentaa. Eiku hetkinen, eihän mulla ollu kamera ees mukana.
Testitulokset
Kokonaisarvosana: 9+
Kiitimme: Soutuliikkeissä tielle tulevaa vatsamakkaraa; liikerata jäi selvästi pienemmäksi kuin monella, monella muulla kanssaliikkujalla ja oli näin ollen huomattavan kevyt tehdä.
Moitimme: Mustelmia vatsamakkarassa.
Ps. Ei oo näkyny tunnuksia sinne virtuaalipainonhallintaryhmään, vaikka tännään piti käynnistyä. Ne varmaan näki mut pumpissa ja totes, et hän ei kyllä mitään ryhmiä tartte! Kun lukis tarkemmin noi kaikki viestit ni osais toimia oikein... eli itsehän olin jättänyt jotain olennaista tekemättä, jonka vuoksi en sitten saanut sovellusta käyttööni. Ja tuskinpa siellä ketään on viikonloppuna asiaa enää hoitamassa. Joten josko sitten vaikka maanantaina pääsis honmansyrjään kiinni.
