Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi ladata kännykkääni sovelluksen, joka mittaa päivittäisen askelmääräni. Tai ei sitä tarvinnut itse asiassa edes ladata, vaan ihan vain aktivoida tuolta sovelluksista.
Tiesin kyllä, että se on huono idea. Tai siis oikeastaan todella loistava idea! Mutta ihan en arvannut, että tilanne on oikeasti näin huono.
Olen antanut mittarin olla päällä nyt jokseenkin tauotta maaliskuun loppupuolelta saakka. Mutta tästä huhtikuulta saa kyllä oikein kattavan kokonaiskuvan "aktiivisuudestani". Kovasti toivon, että mittari ei ole kovin tarkka, ja se vaikka jättää n. joka toisen askeleen mittaamatta. Tai sitten se ei tajua, että askeleeni on oikeasti kamalan lyhyt, ja laskee öh kolme askeltani yhdeksi askeleeksi.
Appsin oletustavoitteena on 7500 askelta, mikä kai sekin on alakanttiin... mutta että kertaakaan en ole edes siihen päässyt.
Muistan, kun joskus luin huvittuneena lehdestä näitä "Näin lisäät arkiaktiivisuuttasi" -listauksia. Naureskelin ajatukselle, että oikeastiko jonkun täytyy jäädä bussista pois pari pysäkkiä ennen tai jättää auto supermarketin takimmaiseen parkkiruutuun saadakseen edes muutaman lisäaskeleen päiväänsä.
KYLLÄ EN NAURA ENÄÄ!
Kyllä harrastin kuulkaa "liikuntaa" minä töissäkin - ihan tarkoituksella menin alakerran kopiohuoneeseen vaikka toimiston kanssa samassa kerroksessakin olisi ollut. Ja menin ruokatunnilla sinne kauempaan lounaspaikkaankin!
Mutta ehkä vielä jotain tartteis lisäks tehdä?
Ps. Muuten on menny tosi kivasti! Takas oon palannu ruotuhun ruokailujen suhteen. Omaa naposteluanikin näemmä hillitsee tieto lämpimästä iltapäiväruoasta. Plus että töissäkään ei ehdi nälkiintyä, kun on mielekästä tekemistä. Paino on pysytelly siinä parin kilon puotoksessa, mikä on paljon parempi vaihtoehto kuin että kaikki olisi tullut takaisin. En vihaa ruoanlaittoa enää niin syvästi ja olen osoittanut sen suhteen jopa orastavaa luovuutta ja lahjakkuutta (siis omassa skaalassani, en millään Hans Välimäki -asteikossa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti