Kuopuksemme syntymän jälkeen aloitin kuntoiluni kuntopyöräillen. Totesin tuolloin, että lapsen päiväuniaika on mitä loistavinta kuntoiluaikaa, mutta että mikään vaunulenkkeilijä en ikinä ole ollut. Niinpä ostin kuntopyörän ja lupasin polkea sillä öhm muistaakseni puoli tuntia joka ikinen päivä. Pidin lupaukseni, ja pian olinkin siinä kunnossa, että siirryin jouheasti juoksureeneihin ulos. Kävelemisestä kun en ikinä ole oppinut tykkäämään.
Niinpä ajattelin uusia tämän. Vanhan kuntopyöräni jouduin myymään jo aikapäiviä sitten, mm. siksi, että tilaa ei kertakaikkiaan ollut moiselle rohjolle. Vahingosta viisastuneena päädyin etsimään sellaista versiota, jonka pitäminen ei kaadu tilahaasteisiinkaan. Sellainen sattuikin sopivasti kohdalle sopivaan hintaan, ja niinpä olohuonettamme koristaa taas pyöräntapainen.
Vokottelin itseäni myös sillä ajatuksella, että no nyt minulla on sitten lupa hyvällä omallatunnolla katsella myös jotain mukavaa sarjaa töllöstä. Viime aikojen hektisyys kun ei oikein ole moiselle sijaa jättänyt. Ja 40-50 min. mittainen jakso on mitä mainioin aikatauluttajakin - sen nyt koko jaksollisen jaksaa hätäseen jopa polkeakin. Loppukesästä sitten tietysti vaatii jonkun Tuntemattoman sotilaan yhtämittaisen katsomisen, että pyöräilystä on hyötyä, mutta mitäpä se sekään haittaa; sittenhän voisi vaikka antaa itselleen luvan lunastaa Netflixinkin, että varmasti riittää katsottavaa.
Niin minä nyt tässä kaiken kansan kuullen juhlallisesti lupaan, että maanantaista alkaen poljen joka viikko vähintään kaksi tuntia. Kahdesta tunnista saa vähentää muut vaativat urheilusuoritukset. Mutta että nyt ei ole yhtä ainutta syytä sille, ettenkö joka viikko liiku vähintään kahta tuntia!
Ps. Olen jo melkein oppinut laittamaan ruokaa! Ja se on hetkittäin jopa ihan mukavaa touhuakin. Ja kyllä, oi kyllä, joka ikinen iltapäivä olemme nautiskelleet perhepäivällisen! Tai siis ainakin päivällisen, muutama kerta on ollut vähän vaihteleva kokoonpanoltaan. Mutta että siinä määrin on jo rutiinia tämä touhu, että jos joku päivä on sillä tavalla, ettemme pääse ihan koko völjy kasaantumaan yhteisen ruoan äärelle, ihan alkaa jo ikävää pukata. Tiijjä vaikka alkasin pikku hiljaa kasvaa aikuiseksi?
tuosta ei tule edes käyttökelpoista vaatetelinettä, kun taittaa sen aina käytön jälkeen nippuun jonnekin piiloon :)
VastaaPoistaEn muuten tiennytkään vielä muutama viikko sitten että pyörää voi käyttää myös mattotelineenä, mutta senkin ihmeen olen nyt nähnyt - tosin vaan kuvassa, mutta ihan vakuuttavalta vaikutti.
Joo näi miä aattelin, että tän pystyyp jopa vaikka varastoon mahuttammaan tarpeen mukkaan, jos jossae vaeheessa vaekka kyllästyttääp.
Poista