sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Urheilija ei tervettä päivää nää

Niin kuin vanha viisaus kertoo, ei urheilija tervettä päivää näe. Eikä siis näin ollen tietysti myöskään vitness-plokkaajat. Tässä tapauksessa kuitenkin paino sanalla plokkaajat.

Alkaa muuten olla raskasta olla näin kuuluisa plokkari, kun lenkkikaveri-, liikuntaseura- ja muita yhteistyötarjouksia satelee sellaista kyytiä, että millään ei enää ehdi kaikkiin edes vastata! Olen todella innoissani, että saan olla niin monelle innostajana ja tsempparina. Ja ennen kaikkea kontrastina; jos joskus meinaat tuntea itsesi laiskaksi tai taitamattomaksi liikkujaksi, niin heti kun pyydät minut kanssasi lenkille tai jumppaan, omat taitosi nousevat asteikossa taatusti monta pykälää kerrallaan!

Tällä kertaa olin vastavalon tehtävässä sauvakävelylenkillä. Heti ensimmäisen kilometrin aikana tunnustelin, että ottaapa se olkapäihin mukavasti tuo sauvailu. En kuitenkaan jäänyt kuuntelemaan tuntemuksiani sen tarkemmin, vaan ajattelin, että no eihän se sellainen mitään liikuntaa ole, mikä ei missään tunnukaan.

Lenkkihän menikin ihan mukavasti, mutta sitten suihkussa ollessani oikea käsi ylös hiustenpesuun taivutettuna vihlaisi sillä tavalla, että en uskaltanut päätäni kääntää. Jostain epäkkään seutuvilta vetäisi niin lahjakkaasti kramppiin, että pienoinenkin pään kääntely tai käden laittaminen väärään asentoon vihlaisi siinä määrin, että hyvin lähellä oli se hetki, että opin kiroilemaan. Ilmeisesti jatkumo näyttöpääteperunasta pumpin kautta sauvakävelijäksi oli nyt toteutettu hiukan liian vauhdilla, eikä kehoni millään pystynyt pysymään mukana näin valtaisassa muutoksessa. Mitäpä siitä häntä syyttämään...


Nyt siis pelailen täällä särkylääkkeen, kaurapussin ja pakastevihannesten kanssa. Suunnittelen tässä uimahalliin menoa (autolla ajaen, ei sauvakävellen), niin jos vaikka saisi rentoutettua tuota vihulaista.

Niin ja ensitunnelmia virtuaalimaailmasta: Sain kuin sainkin sovelluksen toimimaan. Tämä viikonloppu on ollut vähän niin kuin koekäyttöä, ja maanantaina aloitellaan oikein toden teolla. Mutta huomaan, että tarkemmin sitä vaan tulee syömisiään mietittyä, kun kaikki täytyy raportoida tarkkaan. MealLogger-sovellus itsessään on helppo ja miellyttävä käyttää, ja kun meillä on siellä oma ryhmä, jossa näkyy reaaliaikaisena kaikkien ryhmäläisten syömiset ja liikunnat hiukan fb-henkisenä uutisvirtana, niin tulee sellainen... kovasti yhteisöllinen ja vertaistuellinen olo heti!

Mut hei ens viikolla vesijuoksee, kuka lähtee messiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti