Turhauttaa, masentaa, junnaa.

Oon syöny tänään kaks porkkanaa ja silti on nälkä.

Johtuu varmaan siitä, että koko ajan takaraivos vaa tykyttää, ku nii kauheesti masentaa ja turhauttaa, ku paino vaan polkee paikallaan. Mä niin toivoin, et tällä aikaa ois jo edistymistä tapahtunu, mut ei. Mä en ymmärrä mitä mä teen väärin. Ja mä en jaksa tätä ainaista nälkää ja väsymystä.

Eikuhetkine, mähä alotin tän jutun tänä aamuna. Ei sit mitää. Sori. 

Ja oikeasti odottelen munakkaan valmistumista, et siittä se nälkäki johtuu... ku ruoka tuoksuu ja lounas on syömättä. Vaikka mää melko kärsimätön luonne oonki, niin en nyt oikeesti onneks ihan näin kuitenkaan...

Ei vaan, oikeesti mää tulin nyt vielä kirjottaa ku huomasin, että mulla on vielä päässä ajatuksia. Ja mun eka ihana kommentoija sano, että liikaa ei voi postata. Muah. Mitäs ette muut kommentoineet sopivaa päivitystiheyttä!

Mutta niin. Sitä tässä pohdin, että tiijättekö mikä on yks aika iso haaste? Se, kun mää en viihdy keittiössä. Tai siis toki viihdyn, mutta ensisijaisesti valmiin ruokapöydän ääressä, enkä suinkaan hellan kyljessä. Kokkaaminen on ollu mulle aina jotenkin... vastenmielistä. Tai haastavaa. Tai siis että kertakaikkiaan en vaan ole koskaan oppinut pitämään ruoanlaitosta. Usein kuitenkin laitettu ruoka tuppais olemaan paremman makuista kuin pelkät raaka-aineet, ja sillä voisi hyvinkin saavuttaa paremman kylläisyysasteen ja niin edelleen. Tokihan minä ruokaa laittelen, kun vaihtoehtoja ei anneta. Mutta tuskinpa tässäkään projektissa siitä haittaakaan olisi, jos kokkaaminen olisi jo lähtökohtaisesti mielekkäämpää ja itselle luontevampaa touhua.

Ruokahistoriastani, ja hiukan tulevaisuudestakin, että edustanen sellaista löyhähkösti hiilihydraattitietoista tyylisuuntaa. Joskus hurjina nuoruusvuosinani olin vallan intohimoinen vhh-fanaatikko, mutta niin se vaan näemmä ikä tekee tehtävänsä kaikkien tällasten jyrkkyyksien kanssa. Olen kuitenkin sen huomannut, että näissä painonhallinta- ja elämäntapatouhuissa sellainen hiilihydraattitietoisuus on minulle hyvin sopiva juttu. Eli herkutteluhetkiin valitsen mieluummin vaikkapa kermavaahdon marjoilla kuin irtokarkkeja. Ja proteiinin määrän pidän mielummin inasen yläkantissa, samoin kuin rasvan ja vähän sitten hiilihydraattien kustannuksella. Lähtökohtaisesti eniten arvostan kuitenkin ruoan prosessoimattomuutta. Että mitä vähemmällä teollisuudella pärjätään, sen parempi. Yksinkertaistettuna voisi ajatella, että mielummin marjat pakkasesta maustamattomaan jogurttiin kuin mansikkajogurtti kaupan hyllyltä sellaisenaan. Tai mieluummin aito kuohukerma (sen kerran kun sitä katsoo aiheelliseksi käyttää) kuin pitkälle prosessoitu kasvirasvavalmiste vähän vähemmällä rasvamäärällä.

Niin joo, siitäkin vielä halusin sanoa, että jos jonkun mieleen ensimmäisestä otsikoinnistani edes löyhästikään tuli, että armaista armain aviomieheni olisi millään muotoa minua tähän tällaiseen ollut ajamassa, niin haluan sen orastavan käsityksen oikoa heti. Tuo minua vapaaehtoisesti jo yli 15 vuotta katsellut miehenturjake tillottaa (pää sillein vähän kenossa, onnellinen hymy naamallaan) minua edelleenkin niin käsittämättömän vaaleanpunaisten linssien läpi, että hän on edelleen minua minihameisiin ja bikineihin sullomassa, kun oon niiiiin ihana. Mutta sitten kun tällaisista projekteista hänen kanssaan keskustelen, niin hän aidosti kyllä tsemppaamaan ja kirittämään lähtee, ja iloitsee kanssani onnistumisistani. Mutta sen soimaavaa sanaa en hänestä ulos saa, vaikka kuinka kovasti yrittäisin (joojoo, naiset on joskus suuttuessaan aika hämmentäviä tapauksia varmasti hänenkin mielestään). Outo, mutta ihana retale.

Mitäs muuta? Ei kai mitään enää ny tähä väliin.

Mut apua, pitääks jokaisessa postauksessa olla kuva? No käyks tällanen kissakuva? Tääkihä o iha hirveen vitness tää misu!

Ai ei? No sit mää laitan tällasen porkkanan kuvan, et kaikki lukijatki varmasti seuraavan kerran kaupassa käydessään osais ostaa oikeennäkösen hedelmän. Et kyl mä näin sen hymistelevän myyjän ilmeen, kun mä tämmösenä pallerona menin kysyy, et "Hei anteeks, voisiksää neuvoo, et missä täällon porkkanat? Ku mää en oikein tiedä, minkä näkönen kasvi se on, kun en mää oo sellasia ikinä syöny." Et kyl silmist näki, et ois halunnu vastata, et "Siltä se vähä näyttääki, et ei oo porkkanat rouvalle viime aikoina pahemmin maistunu."

Ps. Älä sit liian vakavasti suhtaudu mun lärpätyksiin niinq kaikilta osin. En mää ittekkää niin tee.