Hän söi laskiaispullan, ja se oli sangen hyvää

Yleensä kulutan käytännössä vähintään koko virastotyöajan yliopiston kirjaston kahvilassa tietokone edessäni, tyhjä katse silmissäni jonnekin muille näkymättömään kohteeseen kiinteästi tuijottaen. (Jossain toisessa ulottuvuudessa tätä kutsuttaneen gradun tekemiseksi.)

Olin kuitenkin nyt poikkeuksellisesti kokonaisen viikon poissa töiden ja kipeän lapsen vuoksi, joten tämänpäiväinen Seminaarinmäelle saapuminen oli jokseenkin juhlallinen kokemus. Onnellisuuden tunnetta lisäsi se, kun totesin aamulla, että vaikka kello ei ole vielä edes kahdeksaa, on jo valoisaa. Eli tiedäpä vaikka tämä tästä kevääksikin pääsisi muuttumaan!

Päivästä muodostui muutenkin oikein kertakaikkisen mukava. Aamuni aloitin hellävaraisella paluuorientaatiolla yliopiston arkeen nautiskelemalla lautasellisen riisipuuroa. Kotona ennen lähtöä join kaksi kupillista kahvia, mutta aamiaisen laiton jätin tarkoituksella yliopistolle. Päivän agendaksi olin määritellyt kaiken ylimääräisen karsimisen ruokailuista ja niiden väleistä sekä vedenjuonnin tehostaminen. Niinpä pitkin hampain jätin puuron hintaan kuuluneen tuoremehulasillisen ottamatta, ja juoman virkaa toimittamaan kahmaisin kaksi lasillista vettä perinteisen yhden sijaan.

Siinä sitten ehdin tovin tuijotella olematonta kiintopistettä ennen lounaalle siirtymistä. Tänään oli siinä mielessä harvinainen tilanne, että yliopiston ruokalat suorastaan pursusivat toinen toistaan ihanampia lounasvaihtoehtoja. Seurueemme valitsemassa ruokalassa oli vaihtoehtoina lohisalaattia, kasvistäytteisiä paprikoita, jauhelihapizzaa ja kanantissiä. Tovin aikaa kanssani keskusteltuani sain sisimpäni vakuuttumaan broilerin terveellisyydestä (paprikat ois muuten pop, mutta kauhean vähästi oli heissä tänään proteiinia tarjolla), joten sillä mentiin. Peruna-pasta-riisi-linjasta olen myöskin taas pyristelemässä pois, joten annoksesta kuoriutui tämän näköinen:

Oikein oli maittavaa ja erityisesti täyttävää, vaikka naapuripöydistä pizzankappaleet minulle ilveillen yrittivät muuta huudellakin.

Lounaalta taas pisteiden pariin ja kyytipojaksi kupillinen kahvia. Laitoin sinne ainakin viisi kidettä tummaa öh ruokosokeria(?), ihan vaan siksi, kun teki mieli. Ja nyt sellainen tunnustus, että kahvini juon aina kermalla. Siitä kai pitäisi opetella pois. Nykyisin laitan siis pienen tujauksen kahvikermaa (tai joskus vähän isommankin), ja sitten perään tasapainottajaksi kevytmaitoa. Mutta vielä en kykene luopumaan tästä; jos kermakahvi on ainut, mistä vitnessiyteni jää kiinni, niin voi olla, että valmis olen sen hinnan maksamaan. Enkä minä nyt sitä kahvia ihan hirvittävän montaa kupillista päivän aikana sitten kuitenkaan juo.

Tässä välissä puuhastelin taas jotain pientä (ihan vain ettette luule, että elämäni yhtä syömistä olisi pelkästään), ja sitten lähdimme opiskelijaystäväporukan kanssa viettämään pienimuotoista postystävänpäivää. Paikaksi valikoitui minulle ennalta kokematon kahvila, joka osoittautui oikein oivaksi valinnaksi. Olin jo ennalta päättänyt, että voin palkita itseni hienosti alkaneesta laihiksesta aion syödä jotain makeaa. Laskiaispulla oli tältä vuodelta vielä maistelematta, joten annoin itseni ajautua kermaisen pehmeään syleilyyn.

Tälle pullalle pisteet mm. pullan, kerman ja hillon oikeista mittasuhteista, mantelittomuudesta ja vadelmahillosta, joka maistui enemmän aidoille vadelmille kuin hillolle! Juomaksi päädyin taas veteen, koska totesin, että olen viime aikoina tullut myös juoneeksi varsin runsaasti kaloreita (ei mitään promillepitoista, mutta ihan vaan maitoa, virvokkeita ja mehuja), joten nyt sitten mennään vesilinjassa. Mutta pääsipä pullan maut paremmin oikeuksiinsa. Mutta siis jos Jypinkylässä tulee pyörähdettyä, etkä tiedä mistä kahvisi höysteineen hankkisit, niin käypä ihmeessä katsastamassa Miriam'sin kahvila Torikulmasta. Oikein viihtyisä ja kaunis paikka ja vaihtoehtoja kyllä joka makuun tarjolla.

Niiiiin ja sitten iltapäivästä tulikin kuin tilauksesta sähköpostia, joka ilmoitti minun päässeen mukaan virtuaalipainonhallintaryhmään (minne en ensin edes muistanut hakeneeni, mutta sopivaan saumaan tuli kyllä tämä tieto). Vaikka suurimmat haasteeni ovatkin ihan IRL-painon puolella, ei varmaan tuosta virtuaalipainonhallinnanpuolestakaan haittaa ole. Heh heh. No joo, idea on siis sellainen, että meillä on siellä verkossa jonkinlaista vertaistukea tarjolla, mikä on sekin toki hyvä. Mutta suurin mielenkiintoni kohdistuu tässä projektissa kuitenkin ruokailupolitiikan kehittämiseen sellaisen mobiilisovelluksen avulla, jonne kuvataan kaikki päivän aikana syöty tavara. Kuvasatoa arvostelee sitten alan ammattilaisto, joten erittäin hyödyllistä settiä tiedossa!


Tämä oli nyt tällä kertaa tällainen aika ruokapainotteinen postaus. Jospa tässä vielä joskus päästäisiin sinne varsinaiseen vitnessiinkin asti. Jahka kunto riittää, että saan sen kiinni juostua. Kovasti suloista illanjatkoa sinulle sitkeälle, joka tänne asti tulit lukeneeksi rääpöstykseni.


Ps. Oikein mukavaa ja kevyttä on tällaista lätinää kyllä kirjoittaa, mutta tokko tätä minun lisäkseni kukaan lukea jaksaa?

Pps.
Loppukevennyksenä vielä: Sain myös mitä huikeimman ystävänpäiväkortin. Vaikka en murretekstien suuri ystävä olekaan, tämä kyllä kolahti.

Nimittäin jos kulttuurissamme harrastettaisiin kuvaavia liikanimiä, minun top 1000 -listalleni ei taitaisi mahtua esimerkiksi sellaisia määreitä kuin "Aurinkoinen", "Lempeys" tai "Ilon kautta". Onneksi lähimmäisimpäni ovat jo oppineet näitä ominaisuuksiani sietämään siinä määrin, että vielä ainakin heiltä ystävänpäiväkortteja saan <3