Mutta koska olen päättänyt suhtautua elämään positiivisen aurinkoisesti, ja tiedän, että asioilla on aina useampi puoli, otan nyt heti välittömästi käyttöön niin monen tahon suositteleman palautteenannon kultaisimman muodon eli hampurilaismallin. Mutta älkää huolestuko, tämä hampurilainen on tietysti teemaan sopivasti sämpylä kokojyväviljasta omin pikku kätösin leivottu ja pihvin virkaa toimittakoon lähes rasvaton broilerin ohutleike.
Ilon kautta, Vippis, ilon kautta: Ensimmäinen viikko on siis takana. Vointi ja olo on oikein mainio. Hirvittävä nälkäkään ei ole ollut, ja tuntuu, että mukavasti on alkanut sisäistyä ruokavaliorukkaukset. Ekan viikon saldoksi tuli -0,7 kg. Eli kaikin puolin oikein kelpo viikkopudotus. Kovasti virkistyneeksi ja virkeäksi olen oloni tuntenut, ja en ole sortunut hurjiin hätävararatkaisuihin, vaan olen ehtinyt aina miettiä ennen syömistä, että onko tämä järkevää, tarpeellista ja edes jokseenkin terveellistä. Tästä joudun vetämään johtopäätöksen, että tällainen hyvähiilihydraattinen elämänkatsomus sopii minulle edelleenkin mitä mainioimmin. Liioilla hiilareilla väsytän itseni ja nälkäkiukku ehtii tulla tutuksi turhan usein.
Enkö ollutkin ihanan positiivinen. Mutta nyt päästään kuulkaa pihveihin käsiksi.
Löysin nimittäin vanhan päiväkirjantapaisen koneeni tiedostojen kätköistä. Enkä edes vanhan, vaan siis vajaan kahden vuoden takaisen. Tästäpä teille suora kopi-paste:
su 17.3.2013 Kolmekymppisiin aikaa 364 päivää. Paino aamulla 77,8 kg – 10 päivää sitten, to 7.3., oli 78,8 kg. Kandi on alkutekijöissään, mutta oikeasti kuitenkin aloitettu. Luin Kukka Laakson ja Varpu Tavin kirjan ”Maanantaisoturit”, ja luulen löytäneeni itseni ja paikallistaneeni ongelmani. Panostan siis ajankäytön tehostamiseen, terveelliseen ruokavalioon, säännölliseen liikuntaan ja lepoon ja rauhoittumiseen. Kiitos ja anteeksi.
Paljonpa olen kahdessa vuodessa oppinut. Kovasti auttoi ongelman paikallistaminen tuolloinkin. Tämä nyt kuulkaa tuntuu vähän siltä kuin hakkaisi päätänsä tiiliseinään, toteasi otsaan sattuvan ja ryhtyisi sitten asiaa korjatakseen paukuttamaan takaraivoa keittiön kaapin nurkkaan.
Ja yli 10 kiloa. Mistä ihmeestä minä tällä välillä löysin yli 10 kiloa? Ilmeisesti etsiminen kahviloista, pizzerioista ja jäätelökylmäkaapeista ei mennyt hukkan. Yhy yhy. Yhy yhy. Säälikää minua nyt edes pikkuisen. Ei kun ei sittenkään. Haukkukaa tyhmäksi, laiskaksi ja saamattomaksi. No äläkää viittikö sitäkään, ossaan sen kyllä itse oikein hyvin.
Mutta sitten zeninä takaisin sämpylään: Eilen koin monta hyvää hetkeä tutkimukseni parissa ja ihan useiden minuuttien ajan luulin, että kyllä tästä vielä gradu tulee.
Tämän parempaan ei nyt pysty.
Siis näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Otsa rintaan ja kohti uusia kaapinovia.
Tuo on kuule niin tuttu kuvio, ettei monikaan painonsa kanssa taisteleva kehtaisi sinua siitä haukkua. Hyvää tarkoittavat aikeet ja ajatukset kun tuppaavat kaatumaan jos niitä ei sisäistä, tatuoi ihoon. Olet nyt kahta vuotta viisaampi, siitä on hyvä jatkaa. Onnea hienosta viikkopudotuksesta!
VastaaPoistaKiitokset tsempeistä. Onhan se niinkin. Ja siltikään sitä ei lakkaa ihmettelemästä, että kuinka vähän ihminen ehtii kahdessa vuodessa(/vuosikymmenessä?;) oppia :-D
Poista