Kaiken perustanahan on tietysti ruokailu. Ensimmäisenä lomapäivänä ehdinkin käydä yliopistolla syömässä. Sen päivän lounaani olikin oikeastaan niin terveellistä, ettei sitä lomaruoaksi edes voi kunnolla laskea.
Eli falafel-pihviä, sitrushedelmää ja salaattia tsatsiki-kastikkeella, lisukkeena hiukan täysjyväsämpylää ja kevyesti öljyttyä yrttistä lohkoperunaa.
Suurin pelkoni kohdistui itse laskettelukeskukseen; noinkohan sieltä mitään etäisestikään soveltuvaa löytyisi. Ilo olikin huomata, että myös rinneravintolat ovat heränneet vitness-puumiin, ja tarjolla on vaikka ja mitä ravitsevaa.
Tämänpäiväinen lounaani sisälsi siis runsaan salaatin lisäksi naudan jauhelihapihviä ja ananasrenkaan, lisänä loman kunniaksi pikkuisen vehnäleipää, kun täysjyvää ei ollut saatavilla tällä kertaa. Lisänä oli taas - tosin hiukan runsaammassa kasvisrasvassa pyöriteltyä - perunaista kasvislisuketta, mausteena ripaus sormisuolaa. Juomana light-kokis!
Hyvillä mielin otin hiukan tavanomaista enemmän hiilihydraattia, koska hiihtoloman henkeen sopivasti en tietenkään pelkästään levännyt laakereillani!
Ensimmäisenä päivänä kävin kylpylässä. Kylpylässä oli onneksi ihan kuntouintiallas, jossa kävin varsin rivakkaan tahtiin kiskaisemassa vesijuoksua. Laskuissa menin jo sekaisin, mutta varmaankin sellainen kolmekymmentä tai neljäkymmentä altaanmittaa ehdin päästä päähän käydä juoksemassa.
Sitten menimmekin hotellihuoneeseen ansaitulle levolle. Kävin läheisestä ravitsemusliikkeestä hakemassa illallista, ja heillä olikin aivan huikeat kasvisvaihtoehdot listallaan.
Otin siis tomaattista herkkusieni-feta-muhennosta. Vehnäleipää taas lisukkeena - tämä oli ehkä jo hiukan liikaa, mutta kahden päivän rinneurheilu tasoittanee mukavasti.
Kahtena päivänä kävin laskemassa ihan laskettelusuksilla. Vanha ei kuitenkaan rajattomasti (=yli viittä mäkeä) jaksa, joten osan aikaa kulutin rinnekahvilan puolella venyttelyjä ja lihaskuntoliikkeitä tehden.
Hyvillä mielin otin hiukan tavanomaista enemmän hiilihydraattia, koska hiihtoloman henkeen sopivasti en tietenkään pelkästään levännyt laakereillani!
Ensimmäisenä päivänä kävin kylpylässä. Kylpylässä oli onneksi ihan kuntouintiallas, jossa kävin varsin rivakkaan tahtiin kiskaisemassa vesijuoksua. Laskuissa menin jo sekaisin, mutta varmaankin sellainen kolmekymmentä tai neljäkymmentä altaanmittaa ehdin päästä päähän käydä juoksemassa.
Sitten menimmekin hotellihuoneeseen ansaitulle levolle. Kävin läheisestä ravitsemusliikkeestä hakemassa illallista, ja heillä olikin aivan huikeat kasvisvaihtoehdot listallaan.
Otin siis tomaattista herkkusieni-feta-muhennosta. Vehnäleipää taas lisukkeena - tämä oli ehkä jo hiukan liikaa, mutta kahden päivän rinneurheilu tasoittanee mukavasti.
Kahtena päivänä kävin laskemassa ihan laskettelusuksilla. Vanha ei kuitenkaan rajattomasti (=yli viittä mäkeä) jaksa, joten osan aikaa kulutin rinnekahvilan puolella venyttelyjä ja lihaskuntoliikkeitä tehden.
Lasketellessani yritin ottaa kiinni noita ehkä n.2-3-vuotiata naperoita. Olisin nimittäin halunnut kysyä heiltä, mistä ihmeestä he ovat ostaneet noin hyviä lasketteluvälineitä. Omissani oli mitä ilmeisemmin vialla ihan useampikin asia, koska en todellakaan tavoittanut noita minua jotakuinkin puolet pienempiä, hätäseen kävelytaitoisia sankareita, jotka liikkuivat suksillaan sujuvammin kuin minä autolla.
Rinteessä (ja lomalla muutenkin) oli kyllä oikein mukavaa, ja kovasti laskettelustakin tykkäsin. En kuitenkaan voinut olla pohtimatta sitä, että laskettelu olisi varmasti paljon helpompaa, jos rinne ei viettäisi niin kamalasti alaspäin. Eikä siinä olisi niin paljon lunta. Ja sitä tehtäisiin monojen ja suksien sijasta vain kengät jalassa.
Rinteessä (ja lomalla muutenkin) oli kyllä oikein mukavaa, ja kovasti laskettelustakin tykkäsin. En kuitenkaan voinut olla pohtimatta sitä, että laskettelu olisi varmasti paljon helpompaa, jos rinne ei viettäisi niin kamalasti alaspäin. Eikä siinä olisi niin paljon lunta. Ja sitä tehtäisiin monojen ja suksien sijasta vain kengät jalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti