"Karman laina korkoineen, siirretty perintään"

Näin laulaa Apulanta-niminen laulu- ja soitinyhtye eräässä musiikkikappaleessaan. Kuinka oikeassa he pystyivätkään taas kerran olemaan.

Nimittäin maailmankaikkeus ei kerta kaikkiaan osaa päättää, mitä mieltä se on laihdutusyrityksestäni!

Koska ei vaan voi olla sattumaa, että kun tiistaiaamuna ajattelin, että "Hmm, tänä iltana kyllä viimein maistan pakastimeen ostamaani uutuusjäätelöä, ihan rauhassa sitten, kun lapset on menneet unille!" Ja hupsistakeikkaa keskimmäinen lapsukaiseni kaatuu laskettelurinteessä, ja jäätelön syönnin sijaan vietänkin koko illan keskussairaalan päivystyksessä ihaillen poikasen jalan röntgenkuvia ja polven nivelnesteitä.

Tähän kun päälle laitetaan se, että maanantaina minä nohevana tyttönä laitoin kalenteriini merkinnän, että torstaina menen kuntosalille pitkästä aikaa. Että nyt kun se on kirjoissa ja kansissa ja olkapää kunnossa, niin tapahtumaan se tulee! Ja keskiviikkoaamuna sitten totean, että kyllä on kuulkaa niin julmettu lunssa tekemässä tuloansa, että kyllä en ole minä kuntosalille uskaltamassa koko loppuviikolla. Hyvä jos ensi viikollakaan. Että yöllä heräsin monen monta kertaa pistävään kurkkukipuun, joka seurasi jokaisesta nielaisusta.

Niin mitä muuta tämä tällainen voisi muka olla, kuin kohtalon julmaa pilaa? Mutta että kerta kumpikaan ei ole hyvä, ei herkkujen syöminen eikä liikunnan harrastaminen, niin mitä tässä sitten tehdä pitäisi? Opiskellako? Kyllä ei kuulosta reilulta tämä tällainen.


Ps. Viiden viikon saldo yhteensä -2,1 kg. Eli 420 grammaa viikossa. Ei kamalan paljon, mutta paljon enemmän kuin ei laisinkaan.

Pps. Uhmasin kohtaloa, ja söin kuin söinkin jäätelöä (mutta vain ihan pikkiriikkisen, kuten kiltin vitness-plokkaajan kuuluukin) vielä tiistai-iltana päivystyksestä palattuamme. Ingman Creamyn Mokkapala-maku oli kyseessä. Ei ollut edes kovin hyvää. Mutta vielä ei mitään (muuta) uhkaavaa ole tapahtunut tästä huolimatta! Pitäisikö siis ottaa lisää?

Ppps. Muuten olen ollut oikein kiltti ja hyvätapainen ruokailujen suhteen! Liikunnan pariin palajamma/etsiydymmä sitten lunssaystäväisen siirryttyä kiusaamaan muita viattomia.